Who am i living for?

Olen jotenkin niin kyll�stynyt t�h�n jumittamiseen, pitkiin ty�p�iviin ja normaaliin arkiseen oleskeluun. En jaksaisi olla en�� yht��n t��ll� nelj�n sein�n sis�ll� vankina vaan tehd� niit� hulluja ja siistej� juttuja mit� ennen tein, ennen seurusteluaikaa ja ik��ntymist�. Harmittaa, ett� kielt�m�tt� ik� on valitettavasti vaikuttanut minuunkin sill� tavoin, ett� odotan nykyy�n arjet poikayst�v�n vapaita kuin kuuta nousevaa, teen normaaleja juttuja, seuraan muotia, luen cosmoa, shoppailen. Ennen en odottanut mit��n, enk� saanut kicksej� materiasta, kulkenut massan mukana vaan tein mit� halusin hetken mielijohteesta ja el�m� oli j�nnitt�v�� ja typer�n tyhm�nrohkeaa, mutta tunsin ainakin olevani elossa!! 
L�hdettiin reppureissuille liftaten, l�hdettiin festareille silt� seisomalta ja otettiin lopputili jos silt� tuntui, hypittiin korkeilta silloilta alas veteen ja juotiin ulkona vaan jonkun purjeveneess� aamuun asti, kunnes omistaja tuli ja hyp�ttiin veteen uiden karkuun.  Nukuttiin kerrostalon katoilla korkealla ja ihailtiin siell� sysimustaa t�htitaivasta laskien t�hti�. V�rj�sin tukkani tulipunaiseksi ja hypp�sin tuntemattoman kyytiin Keski-Suomeen asti. Rakastuin. Meid�t heitettiin ulos laivasta ja j�imme Viroon, varastimme auton ja ajoimme takaisin Suomeen. Melkein. Liftasimme reppujen kanssa, kun bensa loppui. Tein tatuoinnin yst�v�lle ja h�n minulle monen viinipullollisen j�lkeen, enk� ole katunut yht�k��n mustaa pistett� ihollani, joka muistuttaa minua joka kerta siit� ihmeellisest� el�m�st�, jona koin olevani t�ydellisen vapaa tekem��n mit� halusin ja el�m��n ilman yhteiskunnan luomia rajoitteita. Vain taivas oli rajana.
Odotan jotain perkeleen ihmett� el�m�lleni. Ihan kuin olisin pys�htynyt paikoilleni. Toivottavasti t�m� on vaan joku vaihe, todenn�k�isesti mulla on alkamassa jonkunn�k�inen ik�kriisi n�in syntt�reiden l�hestytty�.