Semmoista! Oltiin poppoon kanssa er��ll� laavulla, jonne pieni polku vei muutaman kilometrin mittaisen upean satumets�n l�pi. Koira juoksi onneissaan ja aurinko paistoi. Pojat otti muutamat kaljat mukaan, mutta me mentiin mehukatin voimalla. Miten paljon voimaa t�mm�inen luontok�ynti voi antaa? Rauhoituin tyystin siell� mets�n keskell� ja nautin silm�t kiinni puiden v�list� meid�t kiinni saaneista auringons�teist� ja vastasyttyneen grillin tuoksusta. Ihan vieress� oli mets�lampi, jossa kellui isoja sammalem��tti�, ihan kuin pieni� saaria. M� olen aina rakastanut luontoa, eik� kaupunkiel�m� ole koskaan vienyt musta pois sit� sis�ist� luonnonlasta. Samoin el�imet, rakastan niit� kaikkia enk� kest� ett� yht�k��n satutetaan. T�n��n t�iss� ollessani k�vin tauolla ulkona riippukeinussa ja n�in kun iso kaunis sudenkorento oli jotenkin j��nyt sel�lteen maahan, autoin sen puhelimella varovasti k��nt�m�ll� takaisin jaloilleen, jolloin se p�r�hti ilmaan. Ihmiset v�h�n katteli, ett� mit� helkuttia toi kykkii tekem�ss� yksin��n tolla puhelimella....
Ja hei, m� olen aivan myyty noista kukista! Oon hakenut niit� kolme kertaa l�j�n keitti�n p�yd�lle, kun olen t�rm�nnyt niihin lenkill� ollessani. Ne ovat niin n�ttej�, ett� niist� tulee hyv� mieli aamukahvia keitt�ess�. Kokeilkaapa ihan piruuttaan ker�t� kimppu luonnonkukkia ja laittakaa n�kyville johonkin vanhaan purkkiin. Niist� tulee hyv� mieli, takaan!
No comments:
Post a Comment