Aamu on niin rauhallinen, hiljainen.. Olen ihan yksin. Joulut�hden valo palaa keitti�ss� ja maalaa kaikki hieman kellert�v�ksi hennolla valollaan. Laitoin Anna puun soimaan hiljaa taustalle ja keitin vaniljakahvia. Koko asunto tuoksuu niin hyv�lle.

Olen yksin pieness� asunnossani pitk�st� aikaa, ei ole ket��n kenelle puhua, ket��n joka toivottaisi hyv�� huomenta rakas.. Toisaalta en kyll� jaksaisi puhuakaan.
 El�imetkin tuntuu katsovan entist� tarkemmin tekemisi�ni, Robi seuraa per�ss�ni joka paikkaan. Olen levoton ja rauhallinen samaan aikaan. Mik� t�m� tunne on?
Ik�v�k�? Samalla sit� kutsutaan my�s itsep�isyydeksi, ylpeydeksikin.
En halua soittaa. Loukkasit minua eilen.

 T�m� on tavallinen aamu, l�hden t�ihin muutaman tunnin p��st�. Laittelin itse�ni valmiiksi meikaten ja laittaen hiuksia, valitsemalla vaatteet.
T�m�kin tuntuu turhalta. N�hd� vaivaa siihen milt� n�ytt��, kun h�n ei ole n�kem�ss�. Mik� minua oikein vaivaa??? Ja paiskaan villatakkini sohvalle.

Kai min� jotakin tunnen viel�, vaikka luulin etten voisi en�� niin kipe�n eron tuntea ket��n kohtaan mit��n. Ajattelin, etten ikin� en�� lankeaisi siihen mit� rakkaudeksi kutsutaan. Luulin ettei rakkaus asu minussa en��.
Mutta niin h�n tuli ja vei syd�meni.
 Korjaten s�r�j�ni ja nuollen haavojani.
H�n parantaa minua huomaamattani, nimitt�in tunnen jotain.
Ik�v��. Hitto.
Tunnen itseni ihan idiootiksi. Mist� riita edes l�hti?

Ja minulle tuli viesti.